Heissan tosi pitkästä aikaan! Nyt tuli semmonen tunne purkaus hetki.. Ajatellu tänään pitkät pätkät vanhaa aikaa, millon ihmiset osas arvostaa toisiaan ja auttaa toisiaan!
Nykyään omasta kokemuksesta, voin sanoa että ihmiset on kamalia.
Nyt ite oon tajunu ku sairastan, että ei ihmiset osaa auttaa eikä tajua miltä tuntuu olla se yks vaan kaikkien mielestä! Hyväkskäyttö on vitusta, jos suoraan puhutaan. Kaveritki joille ennen pystyin puhua kaikesta, niin törkkää luotaan pois, vaikka kuinka haluaisin auttaa ja yrittää olla tukena.. Jostain syystä tuntuu, että alan olemaan tosi kyllästynny tähän samaan paskaan vuodesta toiseen! Millon mää saan sen tuen ja avun ku tarvisin ?
En aina haluais kuulostaa masentuneelta, mutta ihmiset tämän saa aina aikaan.
Hetki sitte jo elämä alko hymyillä, mutta taas ollaan samassa pisteessä, että ei jaksa enää tätä samaa..
Okei onhan se ittestäki kiinni miten sen ottaa, mutta päivästä toiseen joka päivä saa ajatella, että mitä oon tehny saadakseni kaiken paskan niskaan.. Itku pitkästä ilosta!
Menkää ihmiset itteenne ja kuvitelkaa ittelle se sama päivästä toiseen! Jospa teki tajuaisitte joskus luovuttaa sen paskan... Pitkääkö ihmisten aina näyttää maailman kauneimmalta ja olla se bitch! Jokainen on omalla tavallaan kaunis, eikä semmonen tekopyhä paska!
Eipä mulla muuta, pieni tunne purkaus ja tuntu hyvälle sanoa mitä ajattelee (:
-Niina
